Ammatillinen kasvu ja kehittyminen -kirjoitelma


Minä ja ammatillinen kasvuni eilen, tänään & tulevaisuudessa


Kuva: Nattanan Katchanaprat / Pixabay


Tausta – kuka Janne Turtiainen on?


Ennen ammatillisen kasvun ja kehittymiseen teemaan tarkemmin tutustumista, on hyvä katsoa hieman taaksepäin ja pohtia mitkä lähtökohdat minulla elinikäiseen oppimiseen ja ammatillisen kasvun osalta oikein ovat. Olen ollut aina hieman hitaamman puoleinen aloittamaan opiskelua (menin vasta 25-vuotiaana suorittamaan ensimmäistä ammatillista tutkintoani). Minulla ei myöskään ole ollut roolimallia urakehityksen tai opintojen osalta (vanhempani ovat käyneet kansakoulun ja siitä lähteneet työelämään). Kuin vahingossa vanhempieni viitoittamalla polulla, viihdyin peruskoulun jälkeen työelämässä ns. pätkätöissä, joissa ei hirveämmin koulutusta kaivattu (huom! silloin), näitä olivat mm. varastoala, kaupanalalla tuotteiden hyllytystä ja hinnoittelua. Vierailinpa muutaman vuoden nuoriso-ohjaajanakin (joka oli muuten hieno kokemus, näin ammatillisella polulla kohti nykyistä tavoitteita ajateltuna). Jossain kohti tuli kuitenkin seinä vastaan ja kuin sattuman kautta päädyin aloittamaan opintoni 2. asteen ammatillisessa koulutuksessa. Liiketoiminta oli aina kiinnostanut minua, joten asioiden oppiminen ja tenttiminen oli kohtalaisen helppoa. Minulla oli kuitenkin jäänyt ”ei kiinnosta olla läsnä tunneilla” -vaihde päälle ja poissaoloja muodostui ensimmäisen puolen vuoden aikana paljon. Silloinen ryhmänohjaajani pitikin minulle juttuhetken ja että pitäisi vähän ryhdistäytyä. Se oli ehkä yksi käännekohta elämässäni, olin että jotakuta kiinnostaa tekemiseni, mitä tämä on? Ryhdistäydyin ja aloin olemaan aktiivisesti paikalla tunneilla. Opinnot menivätkin kiitettävästi siitä hetkestä alkaen. Vuoden 2013 joulukuussa valmistuin merkonomiksi. Valmistujaiset kruunasi valmistuvan opiskelijan puhe, jonka sain pitää yhdessä luokkakaverin kanssa. Sain myös stipendin aktiivisuudesta opintojen aikana. Alkuvuodesta 2014 työllistyin opintosihteeriksi nykyiselle työnantajalleni Stadin ammatti- ja aikuisopistolle (Helsingin kaupunki). Aloitin aikuiskoulutuksen puolella, joten innostuneena uudesta ja hyvät kokemukset merkonomiopinnoissa taustalla lähdin hakemaan lisätietoa aikuiskoulutuksesta ja ilmoittauduin iltaopintoihin avoimen yliopiston yleis- ja aikuiskasvatuksen opintoihin. Niissä sain yleiskäsitystä aikuisoppimiseen – joka sitten oli hyvänä teoriapohjana työssäni. Työn ohella suoritin myös ammattikorkeakoulupaperit (tradenomi) ja lähiesimiestyön ammattitutkinnon. Kun oppimisen ilo on avattu, sitä riittää pitkäksi aikaa. Käännekohta kuitenkin tuli mitä haluan tehdä isona, oli kun pääsin tutustumaan Taitaja-ammattitaitokilpailuihin ja sitä kautta luottamustehtäviin StadinAO joukkueenjohtajaksi. Tässä tehtävässä näin opiskelijoiden ammatillista kasvua, onnistumisia ja ilon hetkiä, harmistumisia ja tekemisen iloa. Siitä sain päähäni haluavani opettajaksi – jakamaan oman osaamiseni ja kokemukseni myös muille. Eteläpelto ja Onnismaa (2010, s. 9) mielestä tätä voitaisiinkin ammatillisuuden ja ammatillisen kasvun näkökulmasta pitää esimerkkinä oman jutun etsimisenä ja löytämisenä. Matka kohti opettajuutta on opintojen osalta loppusuoralla, mutta elinikäinen oppiminen ja oman opettajuuden kehittäminen tulee jatkumaan läpi eliniän (ja aina kannattaa kouluttautua lisää!). 

Ammatillinen identiteetti, ammatillinen kasvu


Lähdetään seuraavaksi pohtimaan taustassa kertomaani reflektoiden lähdekirjallisuuteen. Eteläpelto ja Vähäsantanen (2010, s. 26) kuvailevat ammatillisesta identiteetistä puhuttaessa sen olevan käsitys omasta itsestään ammatillisena toimijana tarkasteluhetkenä suhteessa työhön ja ammatillisuuteen ja miten henkilö haluaa tulevaisuudessa itsensä nähdä. Tähän kuuluvat myös käsitykset mihin hän kokee kuuluvansa ja samaistuvansa, sekä myös mihin henkilö haluaa sitoutua työssään ja ammatissaan. Minäkäsitys myös rakentuu suhteessa kokemuksiin, tilanteisiin ja ihmisiin, joiden kanssa henkilö on vuorovaikutuksessa omassa arjessaan. Tähän peilaten olenkin ehkä kokenut innostusta ja ammatillista kasvua nykyisessä työssäni opintosihteerinä ja joukkueenjohtajana – saanut innostua ja innostaa, kokenut monipuolisia työkokemuksia, jotka on osaltaan vaikuttanut päätökseeni lähteä opettajaksi. Jatkuva ammatillisen identiteetin rakentaminen ja oman osaamisen uudelleenmäärittely voidaan kuitenkin määritellä haasteeksi, joka koskettaa yhä useampaa työelämän toimijaa. Ammatillisen identiteetin rakentaminen onkin koko työuran mittainen tehtävä, jota hankaloittavat pätkätyöt ja muut epäjatkuvuudet kuten projektiluontoiset työsuhteet (Eteläpelto & Vähäsantanen 2010, s.27–28). Tähän näkökulmaan peilaten voisin todeta olleeni pätkätöissä leikkisästi sanottuna tuuliajolla, kunnes pääsin opiskelemaan ensimmäisen ammatillisen tutkintoni ja sitä kautta vakituiseen työhön. Sain siis jatkuvuutta ja rauhallisuutta miettiä ajan kanssa, mitä oikeasti haluan elämältäni. Henkilön samaistuminen näyttäisi myös ilmentyä teoriassa aiheessa toimintana. Samaistuminen esim. opetuksellisuuteen, malliin tai menetelmään ilmentää henkilön työidentiteettiä. Opettajan kutsumus työhön syntyy vakaumuksesta auttaa ja tukea heikossa asemassa olevia, joka ilmentyy omaa ammatillista identiteettiä (Eteläpelto & Vähäsantanen 2010, s. 40). Mielestäni tämä on totta, sillä kutsumus opettajatyöhön on halua auttaa, sekä jakaa omaa osaamista ja tietoa. Tämä voi näyttäytyä oman kokemuksieni perusteella siten, että aloittaessani merkonomiopinnot ryhmänohjaajani piti minut ”kurissa” ja hänellä oli aito kiinnostus minuun ja oppimiseeni. Tämän haluan myös omassa opettajuudessani tuoda esille – aidon välittämisen ja kiinnostuksen opiskelijaan ja hänen oppimiseensa.

Opettajaopinnot osana ammatillista kasvua


Vähäsantanen (2010, s. 156) kuvailee ammatillisen koulutuksen muutosta työelämään painottuvammiksi ja kuinka tavoitteena on ollut pyrkiä saamaan se lähemmäksi kohti työelämän tarpeita. Tämän muutoksen myötä myös opettajan rooli koulutuksen organisoijana ja markkinoijana, sekä työssäoppimispaikkojen yhteyshenkilönä ja opiskelijasta vastuutahona olevana henkilönä on myös ollut muutoksessa. Opettaja olisi vähemmän kasvattaja ja enemmän verkostojen ylläpitäjä, työelämän ja oppilaitoksen välinen monipuolinen toimija. Tämä taas ovat tuoneet vastaavasti uusia ehtoja opettajan ammatti-identiteetin uudelleenrakentamiselle ja vaativat ymmärtämistä asiaan eri tavoin kuin aiemmin tilanteissa, joissa opettaja on perinteisesti opettanut luokkahuoneessa ja opiskelijat ovat kuunnelleet. Opettajien ammatillinen kasvu on yksilökeskeistä ja näyttäytyy siten, mitä hän itsessään ammatissaan edustaa, näitä arvoja ovat esimerkiksi eettiset ulottuvuudet ja tavoitteet. Kasvatukseen ja koulutukseen liittyy myös opetusta ja oppimista koskevat uskomukset, jotka vaikuttavat siihen, miten opettaja toimii luokassa ja miten hän suhtautuu opiskelijoihin. Opettaja ilmentää ja välittää opiskelijoille niitä tietoja, taitoja ja arvoja, joita tämä pitää arvokkaina ja oppimisen arvoisina, toisin sanoen luodaan vuorovaikutusta ja oppimisen sekä osaamisen jakamista (Vähäsantanen 2010, s. 157). Tähän peilaten pohdin omaa opettajuuttani ja mitä olen opettajaopinnoissani saanut oivaltaa. Opettajan työssä on tärkeää ymmärtää erilaiset oppijat, mahdollistaa oppiminen kaikille. Mielestäni opettajan työssä on tärkeää myös ymmärtää, että vaikka ammatillinen koulutus painottuu vahvasti työelämässä oppimiseen, opettajalla on vahva rooli ja vaikutus, miten opiskelija suhtautuu oppimiseen. Opetuksessa saattaa tulla esille puutteita opiskelijoiden elämänhallintataidoista, tai muusta, jotka on hyvä ottaa opiskelijan kanssa puheeksi. Opettaja siis valmentaa opiskelijaa työelämään, tuomalla omaa osaamistaan esille ja pyrkimyksellä olla kiinnostunut opiskelijan asioista. Mielestäni myöskään opettajuuden ydin ei ole se, että siitä saa palkkaa – vaan siitä pitää nauttia ja haluta olla opettaja. Opiskelijat kyllä havaitsevat oletko kiinnostunut, vai oletko opetustilanteessa koska ”minä oon vaan töissä täällä”.

Ammatillisen kasvun näkökulmasta (ainakin omastani), päätös lähteä opiskelemaan ammatilliseen opettajakoulutukseen Hämeen ammattikorkeakoulun opettajakorkeakouluun verkkopainotteisena opiskeluna oli yksi parhaimmista päätöksistäni. Sain tukea päätökselleni tavoitella uutta ammattia ja hyvän pohjan sille. Opiskelutyyli oli myös hyvin aikuiselle soveltuva. Opinnoissa olit vastuussa itsestäsi ja samalla myös yhteisöllisenä oppimisena opintopiirit tukivat toistensa opinnoissa edistymistä. Ryhmäni jäsenet ovat jo melkein kaikki valmistuneet, mutta elinikäisen oppimisen mallin mukaisesti, toivottavasti pysymme yhteyksissä toisiimme ja päivitämme toistemme osaamista esim. kahvikupin ääressä.

Yhteenveto

Kuvituskuva: Qimono / Pixabay

Miettiessäni matkaa kohti opettajuuttani, se on ollut tietyllä tapaa oman itsensä tutkimista ja tarvinnut rauhallisen pohjan, jossa olen voinut kiinnostua ja alkaa tavoitella uutta. Oman mukavuusalueen ulkopuolelle astumista. Ammatillisen kasvutarinana tämä on kyllä mielenkiintoinen. Pätkätöistä ensin opiskelemaan ammatilliseen koulutukseen, siitä innostus opiskeluun opettajan innoittamana, päätyminen ammatillista koulutusta tarjoavan työnantajana pariin ja sieltä kipinä opetustehtäviin. Voidaankin sanoa, että tänään olen osaavampi kuin eilen ja tulevaisuus on edessäni. Opettajaopinnoista valmistuminen ei varmasti jää viimeiseksi opinnoikseni, katse nimittäin on jo kohti tulevaa… Mitä tulevaisuudesta tapahtuu, riippuu täysin minusta ja halustani kasvaa ammatillisesti. 

Lähdeluettelo


Eteläpelto A. & Onnismaa J. (toim.). Lukijalle. Teoksessa Ammatillisuus ja ammatillinen kasvu. Aikuiskasvatuksen 46. vuosikirja. 2010, Vantaa. Hansaprint.

Eteläpelto A. (toim.) & Vähäsantanen K. Ammatillinen identiteetti persoonallisen ja sosiaalisena konstruktiona. Teoksessa Ammatillisuus ja ammatillinen kasvu. Aikuiskasvatuksen 46. vuosikirja. 2010, Vantaa. Hansaprint.

Vähäsantanen K. Ammatillisen opettajan ammatti-identiteetti muutoksessa. Teoksessa Ammatillisuus ja ammatillinen kasvu. Aikuiskasvatuksen 46. vuosikirja. 2010, Vantaa. Hansaprint.

Kommentit

  1. Hei Janne


    Onpa hienosti punottu yhteen ammatillisen kasvun kertomus, jossa omakohtainen kokemus yhdistyy teoreettiseen tietämykseen. Olet kehittänyt itseäsi määrätietoisesti eteenpäin ja selvästi olet innostunut oppimisesta.

    Opettajaksi kasvusi on alussa, mutta olet saanut vahvan perustan opintojen ja opetusharjoittelun myötä. Olisipa kiva tietää minne tulevaisuudessa päädytkin. Toivottavasti löydät itsesi opettajana. :)

    Kuulumisiin 9.9. opintopiiritapaamisen merkeissä. Saamme kuulla lisää sekä opetusharjoittelustasi että ammatillisesta kasvustasi. Nähdään! t. Marja

    VastaaPoista

Lähetä kommentti